Didi on nuori neurodivergentti naisoletettu, jonka rikkonaista elämää ovat varjostaneet sijoitukset, laitokset ja yksinäisyys. Didi etsii etsii paikkaansa maailmassa – Maailmassa, joka sulkee korvansa, tukahduttaa ja rajaa, joka on täynnä käsittämättömiä sääntöjä ja jäykkiä normeja, jotka puristavat, pakottavat, rajoittavat.

Trilogian toisessa osassa Didi kohtaa Kitaristin, jonka seurassa on kummallisen helppo olla. Hänestä tulee vähitellen Didin maailman keskipiste. Didi kokee ensimmäistä kertaa, että hänen elämällään on merkitys.

Teos on kotonaan niin julkisissa tiloissa kuin teatterilavalla. Se ei odota hiljaisuutta tai keskittynyttä yleisöä. Se on läsnä, keskellä hälinää, yrittäen vimmatusti vaatia oikeutuksen olemassaololleen.

Jokainen performanssi on oma läpisävelletty miniooppera. Yhdessä 10 osaa muodostavat kaaren, mutta osia voi seurata myös yksitellen.

Teos sai kantaesityksensä elokuussa 2025 Kontulan ostarilla osana Kontulan Kulttuuriostarin ohjelmaa. Lisäksi teoksen osia esitettiin elokuussa 2025 Helsingin keskustan kaduilla ja aukioilla sekä Aleksanterin teatterin lämpiössä ja lavalla osana Helsingin Oopperakesää.

Työryhmä

Sävellys & libretto: Heinz-Juhani Hofmann
Uusi ohjaus 2026: Eetu Lipponen
Ohjaus 2025: Isa Kortekangas
Visuaalinen suunnittelu: Karoliina Korhonen
Videokuvaus ja livevideointi: Eetu Lipponen
Pukuompelu: Minna Kiiskinen
Miniatyyrisähkökitara: Ninja Pasanen
Valokuvat: Niko Sihvonen / Kontulan Kulttuuriostari & Kontulan Kirjasto & Tiago Mazza

Esiintyjät:
Annika Fuhrmann, Didi
Jukka Kääriäinen, sähkökitaristi

"Mitä enemmän pohdin asiaa, sitä luonnollisemmalta vaikutti nähdä mielenosoitus ja oopperaesitys erottamattomina, sillä molemmat käyttivät pinnallisesti samaa kieltä. Oopperalaulajan mikrofonilla vahvistettu, puhemaisesti esitetty laulaminen kantoi samanlaista julistavaa voimaa kuin mielenosoittajan henkilökohtaisia kokemuksia lastensuojelun epäonnistumisista kertova puhe. Molemmilla esityksillä oli myös sama tavoite: pysäyttää ohikulkijat, saada heidät katsomaan ja kuuntelemaan. [...]

Nautin jokaisesta esityksen sekunnista. Viimeisen arian aikana huomasin tarkkailevani yhtä paljon ohikulkijoiden reaktioita kuin itse esiintyjiä. Erityisesti aarian suhde viereiseen ympäristötapahtumaan tuntui kiehtovalta. Eräällä hetkellä huomasin kojujen takana lounastauolla olevan miehen kohottavan kulmakarvojaan, kun sopraano keskellä ilmaisuvoimaista, ei-tonaalista osuutta yhtäkkiä lisäsi bluesmaisen koukun toistaen lauseen “Ihmiskunta, lopu jo!”

Se kohotettu kulmakarva oli siinä hetkessä yhtä ilmeikäs osa esitystä kuin laulajan ääni."

Sakari Ylivuori, Finnish Music Quartaly (9.2025)

Kohtausten synopsit

1/10 Ahdistus 

Didi etsii sanoja tunteelle, jota ei pysty nimeämään.

2/10 Background story

Didi muistelee sitä, kuinka satutti äitiään.
K-15

3/10 Lehmänkello

Didi kertoo Kitaristin tyttöystävästä, Lehmänkellosta
K-13

4/10 Huostaanotto 1

Didi kertaa sijoituksen alkuvaiheita, sekä syitä jotka johtivat huostaanottoon.
K-13

5/10 Kitaristi

Didi kokee Kitaristin lähettämän sydänemojin merkiksi jostain syvemmästä.

6/10 huostaanotto 2

Didi muistelee aikaa, jolloin oli huostaanotettuna.
K-15

7/10 Didi jätetty luetulle.

Kitaristi ei vastaa Didin viesteihin. Epävarmuus tempaa Didin hallitsemattomaan monologiin.
K-15

8/10 Aaria

Didi esittää säveltämänsä laulun.

9/10 Petos ja raivo

Didi löytää syyllisen Kitaristin vaikenemiselle.
K-15

10/10 Epilogi

Didi on yksin. Päivät liukuvat ohi toistensa kaltaisina. Ajatukset hapuilevat vailla suuntaa.

Sisältövaroitus: Osa kohtauksista sisältää viittauksia väkivaltaan sekä mielenterveyteen liittyviä teemoja. Esitykset on suunnattu aikuisille.